Olet tässä:  / Koti ja vanhemmuus / Avioeron kokeminen alle kouluikäisenä

Avioeron kokeminen alle kouluikäisenä

Avioeron kokeminen alle kouluikäisenä

Lapselle vanhempien avo-/avioero ja sen jälkeinen tilanne ovat vaikea vaihe koko kasvuaikaa ajatellen. Kun perheen tuki vähenee, se merkitsee lapselle usein turvattomuutta ja pelkoa. Vaikka rakkaus lapsiin säilyy, aika ja jaksavuus kuunnella lapsia vähenevät. Vanhempien masennus ja itkeminen huolestuttavat lasta ja estävät häntä kertomasta omia huoliaan ja pelkojaan.

Perhekudoksen hajoaminen on avioeron keskeisin isku. Perhe antaa jäsenilleen tunteen siitä, että he kuuluvat toisilleen ja merkitsevät toisilleen paljon. Vanhempien eroon liittyy yksinäisyyden tunnetta sitäkin huolimatta, että elämä eron jälkeen ei olisi lainkaan niin yksinäistä kuin elämä avioliitossa, josta puuttuu tunteenomainen läheisyys.

Lapsen huomioiminen, kuunteleminen sekä keskustelu erotilanteesta helpottaisi varmasti suuresti prosessin läpikäymistä eteenpäin viemistä. Lapsi ei saisi tuntea, että hän jää avo/avioeroprosessin aikana tai sen jälkeen yksin surunsa kanssa. Tässä tilanteessa hän tarvitsisi ymmärrystä ja lohdutusta osakseen. Lapsen reaktioita vanhempien erotessa on verrattu kuoleman aiheuttamaan suruun. Hän rinnastaa avioeron hylkäämiseen ja lapsella herää tunne omasta huonoudestaan. Vanhempien ero onnistuu lapsen kannalta, jos vanhemmat huolimatta omista ja keskinäisistä ristiriidoistaan pystyvät yhdessä sopimaan lastensa asioista.

Lastenlinnan johtava lääkäri, professori Terttu Arajärvi on pohtinut keinoja. jotka auttavat lasta selviytymään vanhempien erosta. Hän ehdottaa eroa suunnitteleville vanhemmille käyntiä perheneuvolassa, lastenpsykiatrin tai lastensuojeluviranomaisten luona. Vanhemmat saisivat näin ohjeita suojellakseen lastaan ja välttääkseen toimia, joiden tiedetään varmasti aiheuttavan lapselle vaikeuksia. Erotilanteessa lapset ovat yleensä levottomia, tottelemattomia, ärtyisiä jne., mutta toisaalta hellyyden kipeitä ja takertuvia.

Kun perheessä on useampia lapsia, he lohduttavat toinen toisiaan, isommat pienempiä sisaruksia ja näin heillä kaikilla on edes joku jonka kanssa selvitellä tilannetta. Perheen pienemmälle sisarusten apu on erityisen tärkeä. Perheen ulkopuolisten, lapsille läheisesti tuttujen apu on monien asiantuntijoiden mukaan erityisen merkittävää erotilanteessa. Auttaa voivat isovanhemmat, naapurit, opettajat, päiväkodin työntekijät sekä kaikki muut lapsen tuntemat ihmiset. Arajärvi kertoo, miten monet lapset ”adoptoivat” itselleen turvallisen kodin naapurista. Oman ystävän koti saattaa alkaa tuntua lapsesta mukavalta, siellä on tasapainoa.

Turvallinen ja tuttu päiväkodin hoitaja voi auttaa lasta samalla tavalla. Lämminhenkisen, ymmärtävän hoitajan kanssa voi helposti pohtia muitakin asioita kuin kotiin liittyviä. Päiväkodissa tulisi tarjota lapselle mahdollisuus työskennellä tunteidensa kanssa, piirtää, muovailla, leikkiä ja antaa lapsen olla yksin. Jos lapsi joutuu erotilanteen vuoksi muuttamaan pois tutulta seudulta, tilanne käy hänelle erittäin vaikeaksi. Fyysinen ero tutusta elinpiiristä ja ihmisistä tulee hyvin konkreettisesti esille, mitä vanhempien ero merkitsee. Vaikka perheen hajoaminen saattaa lopettaa vuosikausien painajaisen, se merkitsee kuitenkin uutta tuskaa ja monia alkuvaikeuksia uudessa elinpaikassa. Lapsen on vaikea uskoa kun hänelle kerrotaan, että kaksi koti on parempi kuin yksi koti. Huoltajuus tulisi ratkaista lapsen parasta ajatellen. Lapsen selviytymistä vanhempien eron aikana helpottaisi suuresti, jos vanhempien suhteet säilyisivät hyvinä ja lämpiminä.

Lähteet:

Arajärvi, Varilo (Lastenpsykiatria tänään 1992)
Arajärvi, Koski (Lapset ja avioero)
Lampi Eija (Piesty lapsi, Yhteiskuntamme uusi uhri )

KIRJOITA KOMMENTTI:

Sinun email osoite ei tule näkyville, vaikka se on pakko laittaa. Pakollinen kenttä tulee täytää ( * )