Olet tässä:  / Kauhajoen kouluammuskelu / (27.9.2008) ”Meitä ei saa jättää nyt yksin”

(27.9.2008) ”Meitä ei saa jättää nyt yksin”

[print_link]

(Ilkka, Reijo Heikkilä)

Suru on tullut näinä syksyisinä päivinä moneen eteläpohjalaiseen perheeseen. Suru, ja myös monet muut tunteet.

– Tuska ja suru ja viha, kaikki ne takkuavat omissa ajatuksissa, mutta kun ei tiedä mitä vihaakaan, miettii tyttärensä Kauhajoen tragediassa menettänyt Matti Yli-Mannila.

Tuulia-tyttären äiti Mervi Yli-Mannila kiittää, kuinka ystävät ja tuttavat ovat auttaneet.

– Ei meitä yksin ole jätetty. Ei voi jättää yksin, eikä saa jättää yksin.

Keskiviikkona Alajärven Kortekylän yli oli lentänyt kurkia.

– Kaksi parvea meni etelää kohti, sata lintua. Ne veivät Tuulian mennessään, sanoo Matti Yli-Mannila hiljaa. Perhettä on kohdannut käsittämätön suru: tytär Tuulia Kotilainen on Kauhajoen tragedian uhreja.

– En tiedä, mikä on se tie jota pitkin mennään eteenpäin, miettii isä.

– Pitää vain yrittää kaikkien puolesta, eikä voi hetkeksikään lyödä kesken. Suunnitelmia tulevasta on ollut, mutta ne kaikki tuntuvat nyt niin turhilta. Parhaiten ovat auttaneet jaksamaan he, joilla on yhtäläisiä kokemuksia.

– Se antaa uskoa, että kyllä tästä voi meikäläinenkin selvitä.

– Menkijärven kun muistaa, mitä siellä on ollut, pienessä kylässä paljon tapahtunut. Ja tästä aivan naapurista on lähtenyt traagisesti nuori poika. Nämä ihmiset ovat ennestäänkin tuttuja, mutta toisen tuskan voi ymmärtää vasta kun omaan jalkaan kolahtaa. Myös kriisiryhmä on auttanut paljon.

– Pitää vain hyväksyä se tosiasia, että minullekin ja meillekin voi käydä näin. Tämä maailma vaan on tämmöistä: se paha päivä joskus tulee. Nyt se tuli meille vähän liian aikaisin.

”Valot on sammutettu”

Viimeksi isä näki tyttärensä viikko sitten, kun Tuulia oli käymässä kotona Kortekylällä.

– Niin kuin olisi valot sammutettu; niistä viimeisistä yhteisistä hetkistä ei minulla ole tällä hetkellä mitään tarkkaa mielikuvaa. Tuulian äiti, Mervi Yli-Mannila, oli viime viikonlopulla hoitamassa Tuulian ja Pasi Kotilaisen poikaa, Elmeriä.

– Tuulia oli töissä, ja tapasin vielä illalla Tuulian koulukaverin, joka hänkin menehtyi tiistaina.

– Tuulia oli hommannut minulle kotiin kukkasipuleita, ja hän sanoi, että älä äiti vielä niitä laita maahan, että hän tulee niitä syyslomalla istuttamaan. Puolukkametsäänkin hän suunnitteli vielä menevänsä.

”Ei saa jättää yksin”

Mervi Yli-Mannila kiittää hänkin, kuinka ystävät ja tuttavat ovat auttaneet. – Osanottoja on tullut tosi valtavasti. Ei meitä yksin ole jätetty. Ei voi jättää yksin, eikä saa jättää yksin.

Äiti muistelee, kuinka Tuulia oli aina pirteä ja nauravainen.

– Hän oli niin elämää täynnä.

– Eikä tule oikein mieleen sellaista hetkeä, että Tuulia olisi ollut äkäinen tai ettei hänellä olisi ollut hymy herkässä. Miksi ne hyvät ja viattomat napsitaan pois, kysyy isä.

– Tuska ja suru ja viha, kaikki ne takkuavat omissa ajatuksissa, mutta kun ei tiedä mitä vihaakaan.

KIRJOITA KOMMENTTI:

Sinun email osoite ei tule näkyville, vaikka se on pakko laittaa. Pakollinen kenttä tulee täytää ( * )

Yhteystiedot

PERUSOPETUS.fi

Perus- ja erityisopetuksen tietopankki

Ylläpito ja yhteydenotot: Ari-Pekka Harju
puh: +358 50 5235 671
email: info(at)perusopetus.fi