Olet tässä:  / Arkisto 2008 / (23.12.2008) Mielipidekirjoitus – Mitä tehdään, kun yhteiskunta on koulukiusaaja?

(23.12.2008) Mielipidekirjoitus – Mitä tehdään, kun yhteiskunta on koulukiusaaja?

Suomessa on viime vuosina lakkautettu neljä kertaa enemmän kouluja, kuin mitä oppilasmäärän väheneminen olisi edellyttänyt. Lakkauttamisista huolimatta ovat opetusmenot nousseet samalla ajalla 24 prosenttia.

Pelkästään viime vuonna nousivat oppilashuoltomenot koko maassa 14 prosenttia ja koulukuljetusmenot 8 prosenttia. Pieni kunta säästää kyläkoulun lakkauttamisella 1–3 prosenttia koulupuolen menoistaan, kokonaisbudjettiin suhteutettuna puhutaan promilleista.

Kyläkoulujen lakkauttamisesta on tullut kuntajohtajille missio. Tuoreimpana keskivertoesimerkkinä Konneveden kunta, jossa lakkautettiin juuri kaksi elinkelpoista kyläkoulua.

On nurinkurista ja ihmisarvoa loukkaavaa, että ainut valtuutetuille annettu päätösperuste on kamreerin tekemä laskelma koululakkauttamisen rahasäästöistä.

Sekä lastensuojelulain velvoittama lakkautuspäätöksen lapsivaikutusarvio että koulukuljetussuunnitelma oli jätetty tekemättä. Lapsivaikutusarviot on jätetty tekemättä kaikissa muissakin Suomen kunnissa. Sektorisuharoinnista johtuen suljetaan kunnissa silmät siltä tosiasialta, että koulupuolen ”säästettävät seinät” eivät menekään kaatopaikalle, vaan ne viedään välivaraston kautta pystytettäviksi sosiaali- ja terveystoimenpuolelle.

Perusopetuslain mukaan opetus pitää kunnassa järjestää niin, että oppilaiden koulumatkat ovat mahdollisimman lyhyitä. Tätä lain kohtaa ei maaseudusta puhuttaessa noudateta enää lainkaan.

Sen sijaan tulkitaan pirullisesti koulumatka-aikalainkohtaa lakkauttamalla kaikkien sellaisten alueiden kyläkoulut, joista on mahdollista kuljettaa lapset kuntakeskuksen kouluun ja takaisin alle 2,5 tunnissa.

Kestävintä säästöä kunnassa on se, että tehdään ratkaisuja, jotka edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia. Niin YK:n lasten oikeuksien sopimus kuin lastensuojelulakikin velvoittavat päättäjiä ottamaan kaikessa päätöksenteossa ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

Perustuslaki puhuu kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Olisi rehtiä ja suoraselkäistä sanoa Suomessa suoraan, että näitä lakeja ei sovelleta maaseudun lapsiin.

Kuntapäättäjät on aivopesty toteuttamaan kritiikittömästi Sailaksen tehovisiota ”Kyläkouluton Suomi”. Kuntaliitto ei ole säästellyt resurssejaan propagoidessaan Paras-hankkeen yhteydessä keskittämisen ideologiaansa kuntapäättäjille.

Opetuksen järjestämisen mallia haetaan tehomaataloudesta. Tehokanalat ja -broilerikasvattamot edustavat tehokamreerille keskittämisen ideologian täydellistymää.

Viisauden tärkein laji on erottelukyky. Kuntien kannattaa yhteistyössä harrastaa keskittämistä peruspalvelujen operatiivisen johdon, suunnittelun ja kehittämisen järjestämisessä.

Palvelujen hintakilpailuttamisen rinnalle pitää ehdottomasti ottaa myös laadulla kilpailuttaminen. SDP hallitsi vastuuministeriöitä, kun pienkoululisän poisto valmisteltiin ja tuotiin päätettäväksi eduskuntaan. Kaikki suuret puolueet äänestivät pienkoululisän lopettamisen puolesta (1.1.2006).

Tämä oli kiiltonahkasaappaan potku jo ennestään kyyryyn ajetun maaseudun lapsen palleaan. Keskusta haluaa profiloitua kaupunkipuolueeksi. Se pelkää, että sitä syytetään maaseudun ihmisten puolelle asettumisesta. Kokoomukselle asia on turhanpäiväinen.

Enemmistövaltaan perustuva kuntademokratia jyrää maaseudun lapset, kun ilkeämielisesti rinnalle tuodaan keskustan lasten palvelujen heikentämisvaihtoehto.

Pieni kyläkoulun lapsi katselee ihmeissään tätä outoa aikuisten näytelmää. Hänet on jätetty ulkopuoliseksi ja täysin yksin. Kukaan ei ole kiinnostunut hänen mielipiteestään. Hänellä ei ole yhtään ystävää.


Kari Lehtola KM, Mikkeli

KIRJOITA KOMMENTTI:

Sinun email osoite ei tule näkyville, vaikka se on pakko laittaa. Pakollinen kenttä tulee täytää ( * )

Yhteystiedot

PERUSOPETUS.fi

Perus- ja erityisopetuksen tietopankki

Ylläpito ja yhteydenotot: Ari-Pekka Harju
puh: +358 50 5235 671
email: info(at)perusopetus.fi