Olet tässä:  / Ammatillinen koulutus / Koulukiusaaminen / Lapsen ja nuoren masennus / Lukio / Peruskoulu / Uutiset 2015 / (15.8.2015) Helsingin kouluissa yksi psykologi tuhatta lasta kohden – ”Tämä ei ole tehokasta eikä inhimillistä”

(15.8.2015) Helsingin kouluissa yksi psykologi tuhatta lasta kohden – ”Tämä ei ole tehokasta eikä inhimillistä”

jalki-istunto

Helsingin kouluissa on lähitulevaisuudessa yksi psykologi noin tuhatta lasta kohden. Psykologeja ei palkata perusopetukseen lisää, vaikka koulujen oppilasmäärä kasvaa.

Koulupsykologit pelkäävät, että he ehtivät pian vain sammuttaa isoja tulipaloja, eivät ehkäistä niitä yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Psykologi pääsee ehkä hätiin vasta, kun lapsen jatkuvasta lintsaamisesta tai muista vakavista ongelmista on jo huolestuttu.

”Kun pääsemme käsiksi oppilaan vaikeuksiin varhaisessa vaiheessa, ne eivät ehdi kasautua valtavaksi vyyhdiksi”, sanoo Inka Harpf, joka toimii koulupsykologina Eläintarhan ja Länsi-Pasilan ala-asteiden sekä Alppilan yläasteen koululla.

Vyyhdin setviminen liian myöhään käy kalliiksi, jos se joudutaan tekemään vaikka erikoissairaanhoidossa.

”Tämä ei ole tehokasta eikä inhimillistä”, sanoo myös koulupsykologi Tuula Vuori-Salo Kulosaaren ala-asteelta.

Lähes kaikki peruskoulujen koulupsykologit ovat allekirjoittaneet alkukesästä Helsingin päättäjille lähteneen vetoomuksen, jossa vaaditaan perumaan leikkaus.

Uutta mitoitusta selittää opetustoimen niukan budjetin lisäksi tuore laki opiskelija- ja oppilashuollosta. Sen tarkoituksena on ollut parantaa lasten mahdollisuuksia päästä psykologille kaikkialla Suomessa.

Laki potkii kuntia lisäämään ennaltaehkäisevää työtä, varhaista puuttumista ongelmiin ja yhteistyötä muiden ammattilaisten ja vanhempien kanssa.

Syksyllä 2014 voimaan tulleen lain perusteluissa todetaan, että laskelmissa on käytetty pohjana tuhatta oppilasta koulupsykologia kohden. Monissa kunnissa suhdeluku on nykyisin paljon tätä heikompi.

 

Laki ei kuitenkaan velvoita tähän asti muita paremmin asiansa hoitaneita kuntia vähentämään psykologien määrää suhteessa oppilaisiin.

Helsinki on ollut vuosikymmeniä edelläkävijä. Täällä mitoitus on ollut tähän asti peruskoulutuksessa noin 800 lasta tai nuorta yhdellä psykologilla, mikä on psykologien ammattiliiton suosituksen ylärajalla.

Koulupsykologeja Helsingissä on itse asiassa enemmän kuin koskaan, koska laki lisäsi vuosi sitten kuntien velvoitteita oppilashuollossa myös toisella asteella, esiopetuksessa ja yksityiskouluissa.

Koululaisten määrään suhteutettuna määrä on kuitenkin pienempi kuin ennen ja kutistuu yhä, koska oppilasmäärä Helsingin peruskouluissa kasvaa joka lukuvuosi. Mitoituksesta on linjattu esimerkiksi opetusviraston ensi vuoden budjettiesityksessä, joka syksyllä etenee valtuustoon.

Opetusviraston oppilashuoltopäällikkö Vesa Nevalainen lohduttaa, että mitoitusta ei ole määrätty ikuiseksi. Laki kun vaatii myös seuraamaan, saavatko lapset ja nuoret heille kuuluvia palveluita riittävän nopeasti.

”Tämä on asia, jota täytyy tarkastella vuosittain.”

Tuula Vuori-Salo kertoo, että koulupsykologit kokevat epävarmuutta myös siksi, että monella tuttu koulu vaihtuu uuteen lyhyellä varoitusajalla.

”Tämä ei ole sellaista työtä, jossa voi vain siirtyä uuden liukuhihnan ääreen ja alkaa kääntää muttereita. Luottamus vie vuosia”, Vuori-Salo linjaa.

Kun psykologi on koululla paikalla usein, hänelle on matalampi kynnys tulla juttelemaan. Opettaja voi kertoa oppilastaan koskevasta huolesta ohimennen opettajanhuoneessa ennen kuin huoli kasvaa valtavaksi.

Tätä juttua varten haastatellut neljä koulupsykologia kertovat kaikki, että psykologin työstä kasvava osa on muuta kuin perinteisiä vastaanottoja.

”Ollaan kaukana siitä ajasta, jolloin koulupsykologille vain varattiin aika ja oppilas sitten palautettiin takaisin luokkaan”, Inka Harpf selittää.

Koulupsykologit esimerkiksi toimivat usein luokassa yhdessä opettajan kanssa, kun opetellaan vaikka parempia vuorovaikutustaitoja tai tunnetaitoja. Tämä voi koskea mitä vain ryhmää, ei vain sellaista, jossa on paljon koulukiusaamista tai käytöshäiriöitä.

”Jos luokalla on levotonta, kyse ei aina ole siitä, että monella yksilöllä on omia ongelmia. Huono ilmapiiri leviää. Opettajat ovat hyviä rakentamaan turvallisuutta, mutta heitä ei saa jättää tässä yksin”, Harpf selittää.

Helsingin koulujen välisiä eroja on tasattu positiivisen diskriminaation avulla. Se tarkoittaa mallia, jossa rahaa annetaan hiukan enemmän niille kouluille, joiden alueilla on joko paljon vieraskielisiä lapsia tai sosiaalisia ongelmia.

Nevalainen sanoo, että tätä periaatetta ei romuteta kokonaan.

”Täytyy edelleen ottaa huomioon, missä on eniten oppilaita, jotka tarvitsevat tukea.”

-Maija Aalto / HS

KIRJOITA KOMMENTTI:

Sinun email osoite ei tule näkyville, vaikka se on pakko laittaa. Pakollinen kenttä tulee täytää ( * )

Yhteystiedot

PERUSOPETUS.fi

Perus- ja erityisopetuksen tietopankki

Ylläpito ja yhteydenotot: Ari-Pekka Harju
puh: +358 50 5235 671
email: info(at)perusopetus.fi