Olen perheenisä Seinäjoelta. Kiinnostuin erityisopetuksesta ja lasten masennuksesta, kun oma poikani ei pärjännyt normaaliopetuksessa. Kiinnostus näiden sivujen tekemiseen ja ylläpitämiseen juontaa vuoteen 1996.

Ammatiltani olen lähihoitaja ja vuosien saatossa opettelin myös tietotekniikan ihmeellisen maailman. Vuonna 2003 aloin todella paneutumaan näihin perus- ja erityispetukseen saloihin, varasin itselle verkko-osoitteet ERITYISOPETUS.fi ja PERUSOPETUS.fi ja aloin kehittää sivuja.

Poikani aloitti koulunkäynnin toisella paikkakunnalla v.1996. Heti koulun alettua alkoi tulemaan kotiin viestejä että poikani tappelee ja kiusaa muita lapsia eikä opiskelusta tule mitään. Ensimmäisen vuoden hän kävi urhoollisesti koulua edellisessä kotikunnassa. Ongelmana ei ollut haluni tehdä yhteistyötä, vaan ongelmat olivat jossain muualla. Kesällä 1997 muutimme poikani kanssa Seinäjoelle, jossa hän aloitti pyynnöstäni ensimmäisen luokan uudestaan. Muutto toiselta paikkakunnalta Seinäjoelle herätti miettimään kuinka kunnat tarjoavat apua sitä tarvitseville, on kuntia joissa rahapulaan vedoten ei noudateta perusopetuslakia ja kuntia esim. nykyinen asuinpaikka (Seinäjoki) joka todella on panostanut perus- erityisopetuksen kehittämiseen, kiitos siitä osaavan sivistystoimenjohtajan.

Ongelmat eivät loppuneet, pikemmin ne olivat kasvamaan päin. Ensimmäinen yhteydenotto tuli jo kahden viikon kuluttua ja silloin tapasin ensimmäisen kerran vasta koulukuraattorin, (toisella paikkakunnalla en ollut tekemisissä kenenkään muun kuin poikani opettajan kanssa). Koulukuraattori ehdotti, että poikani voisi siirtyä pienryhmään kaupungin keskustaan Marttilan kouluun. Pienryhmässä on kerralla 10 oppilasta 1-2 luokalta ja opettajana on erityisluokanopettaja. Koulunkäynti alkoi sujumaan, mutta ongelmana oli mm. rauhattomuus.

Poikani pääsi Seinäjoen keskussairaalaan joulukuussa 1997 tutkimuksiin, jotka kestivät kaksi viikkoa. Tutkimuksissa todettiin, että pojallani on käytös- ja tunnehäiriö sekä auditiivinen hahmotushäiriö. Meille kerrottiin, että lasten psykiatriselle osastolle voi päästä jatkotutkimuksiin, mutta jono on niin pitkä, että osastolle voi päästä vasta vuoden kuluttua. Helmikuussa -98 se sitten tapahtui, kauan pelätty ja odotettu “räjähdys” koulussa.

Tämä yhteenotto opettajan kanssa nopeutti tilannetta niin paljon, että poikani pääsi osastolle jo samassa kuussa. Tutkimusjakso kesti osastolla kaksi kuukautta, jonka aikana poika muuttui positiiviseen suuntaan suurin harppauksin. Hoito osastolla loppui hutikuussa 1999, jonka jälkeen alkoi yksilöterapia vuoden ajan. Nykyään poikani on kuin muutkin lapset. Joskus ilmenee asioita, joihin pitää puuttua, mutta ilman muiden ihmisten apua yhteiskunnassa olisi yksi häirikkö lisää.
-AaaPee

 USEIN KYSYTTYÄ!

Miksi nämä sivut?

Huomasin netissä surffatessa, että perusopetukseen liittyviä juttuja ja artikkeleita löytyy monien eri sivustojen alta. Mieleeni tuli, että miksi artikkeleita ja linkkejä voisi löytyä helposti yhdeltä sivustolta ja onhan tässä myös se hyvä puoli, että “sensuuri” ei pääse iskemään kirjoituksiini.

Voisiko nämä sivut sijaita jonkin organisaation alla?

Mielestäni kyllä, mutta näiden nykyisen tilanteiden valossa ei se taida onnistua, koska itse olen sen verran “jääräpää” että löytyy uskallusta kirjoitella sellaista jota ei välttämättä löytyisi koskaan jonkin organisaation alta, mutta aika näyttää..

“Kirotusvirheitä” sivuilla?

Onhan niitä… pojallani todettiin tutkimusten jälkeen mm. auditiivinen hahmotushäiriö ja kas kummaa, aloin vaimoni kanssa seuraamaan omaa työskentelyäni kirjoittamisen parissa. Minulla on ongelmia kirjoittamisen kanssa, jää kirjaimia ja jäsentely on sitä sun tätä… ja kun mietin omaa kouluaikaa niin tulen siihen tulokseen, että en minä ollut kriminaalioppilas tai häirikkö, minulla oli oppimishäiriö, sitä ei vain huomattu 1970 luvulla…

Kävijämäärä sivuilla?

Niin.. se tässä onkin mielenkiintoista, kun näiden sivujen kävijämäärä on kokoajan noussut, tällä hetkellä sivuja katselle n. 300 – 500 kävijää päivässä eli kuukaudessa 9 000 – 15 000 kävijää. Kiitos siitä! Myös taito saada sivut näkymään hakukoneissa on siihen yksi syy, tällä hetkellä kävijöistä 85 % tulee hakukoneiden kautta. Suoria linkityksiä on myös kiitettävästi, kunnat, koulut, yhdistykset jne… ovat laittaneet nämä sivut omille linkkilistoille, joten tunne siitä, että näille sivuille on käyttöä on suuri.

Tarvitsetko apua päivityksiin?

Olisi todella hienoa jos joku uskaltaisi lähteä näitä sivuja kanssani päivittämään. Koska jokainen ihminen on “inhimillinen olento”, myös minä? Eli väsy iskee joskus tai on muutakin tekemistä. on tämä sen verran kivaa ja antoisaa puuhaa, että mukaan vaan (ilman palkkaa). Tarvitaan vaan intoa ja sydäntä tälle asialle.